Sinun ja sinun jälkeläistesi uskollinen Jumala
(Raimo Survon saarna kastejuhlassa 31.8.2025)
Onko meidän ennalta olettamukset samat, kuin Uuden Testamentin kirjoittajilla?
Raamatusta ei löydy yhtään jaetta, jossa lukisi “totisesti, totisesti kastakaa vauvanne.” Selvästi Raamattu puhuu siitä, että kastettiin niitä, jotka ensin tunnustivat uskonsa. Joten miksi ihmeessä me olemme täällä tänään kastamassa pieniä lapsia, Joosuaa ja Nooaa, jotka eivät välttämättä osaa vielä omasta puolestaan. Eivätkä osaa omasta puolestaan huutaa Jeesusta avuksi.
Kun me luetaan Uutta Testamenttia niin meidän on hyvä muistaa, että se on kirjoitettu hyvin erilaiseen kontekstiin, kuin missä me elämme tänä päivänä. Uuden testamentin kirjoittajilla voi olla hyvin erilaisia ennalta olettamuksia. Paina se sana mieleen “ennalta olettamus”. Meillä kaikilla on ennalta olettamuksia, kun ja jos me luemme Raamattua ja siksi meidän on hyvä tunnistaa kaikessa oppimisessa mitkä ovat meidän ennalta olettamukset, koska meidän omat ei välttämättä aina mene ihan nappiin.
Esimerkiksi USA:n hyvin tärkeä dokumentti “Declaration of Independce” (itsenäisyysjulistus) ei puhu mitään orjuuttamisesta, eikä orjuudesta. Oikeastaan kun sitä dokumenttia lukee niin voisi jopa olettaa, että tämän dokumentin kirjoittajat ovat täysin orjuuttamista vastaan. Siinä sanotaan: “kaikki ihmiset ovat luotu tasa-arvoisiksi ja heillä on oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoittelemiseen”. Mutta tämän dokumentin kirjoittajien yhteinen ennalta olettamus, ei tulekaan niin selvästi näkyville. Ja heidän yleinen ennalta olettamus oli se, että orjuus on hyväksyttävää. Asiat, jotka meidän elämässämme ovat päivän selviä ja joissa meillä on yhteinen ennalta olettamus, ei välttämättä päädy kovin selvillä sanoilla aina papereihin, sillä tavalla, niin kuin 2000-luvun lukija haluaisi sen nähdä.
Todennäköisesti suurin osa suomalaisista tietää missä on kiukaan paikka, mutta ehkä jossain päin maailmaa, jos joku ei ole koskaan nähnytkään kiuasta, käyttääkin sitä perunoiden keittämiseen koska näkee, että sieltä tulee tulta ja sieltä tulee lämpöä. Kun asian vie eri kulttuuriin ja eri kontekstiin, niin se saattaakin näyttää ihan erilaiselta.
Ja nyt me tullaan tähän tärkeään kysymykseen: ”mitä Raamattu opettaa kasteesta ja tuleeko myös perhekunnat kastaa?”, niin siihen tarvitaan koko Raamatun todistus. Koko Raamatun todistus siihen, että mikä on Jumalan suhde uskoviin ja heidän jälkeläisiinsä ja mikä on perheiden suhde Jumalaan.
Minä en pysty yli 500 vuotta vanhaa kastekiistaa tässä noin 30 minuutissa saarnassa selvittämään, mutta minä toivon, että sinä saat jotain uutta ymmärrystä siitä ainakin, että miksi me kastamme uskovien lapset.
Joten tämä on tällainen Raamattutuntimaisempi opetus. Jos täällä on innokkaita Raamatun opiskelijoita, niin voi ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa, ehkä joitakin asioita ylös.
Kuullaan yhdessä Jumalan Sanaa Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta:
'Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.'
Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu mutta Herramme sanaa pysyy ikuisesti.
Taakoista vapautettu ja vanhurskautettu munkki
”Jos olisi joku munkki, joka pääsisi taivaaseen olemalla munkki, niin se olisin minä!”
Joku ehkä tietääkin kuka näin sanoi. Eräs moitteeton Augustinolainen munkki nämä sanat. Tämä munkki paastosi päiviä, rukoili, ja valvoi monet unettomat yöt ja rankaisi itseään armottomasti. Hän kävi pyhiinvaellusmatkoilla, jatkuvasti yritti olla Jumalalle kelpaava tunnustamalla syntinsä, mutta siltikään hän ei saanut rauhaa. Tämä munkki, nimeltä Luther sanoi:
Tilanteeni oli se, että vaikka olin moitteeton munkki, seisoin Jumalan edessä vaivautuneena syntisenä, enkä luottanut siihen, että ansioni ja tekoni rauhoittaisivat Jumalaa.
Kaiken sen työn ja vaivannäön jälkeen, Luther ei siltikään saanut rauhaa. Mutta työhuoneessaan Wittenbergin, Saksassa, hän löysi valtavan mullistavan jakeen. Roomalaiskirje 1 jae 17. Hän löysi nämä sanat:
”Vanhurskas on elävä uskosta.”
Hän sanoo:
”Pohdin yötä päivää, kunnes näin yhteyden Jumalan oikeudenmukaisuuden ja sen välillä, että 'vanhurskas on elävä uskosta'. Silloin ymmärsin, että Jumalan vanhurskaus on sitä vanhurskautta, jolla Jumala armosta ja silkasta laupeudesta vanhurskauttaa meidät uskon kautta.”
Mitä ihmettä tämä sanahirviö ”vanhurskautus” oikein tarkoittaa?
Se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että Jumala julistaa ihmisen Hänen pyhien kasvojensa edessä kelpaavaksi. Hän julistaa meidät syyttömiksi hänen edessään.
Taakoista vapautettu ja vanhurskautettu Abraham
Mutta tää lause “vanhurskas on elävä uskosta,” joka mullisti tämän ahdistuneen munkin maailman ei ollut joku uusi totuus Uudessa Testamentissa. Se pelastus yksin uskosta on lähtöisin jo sieltä Raamatun alkulehdiltä.
Kun Jumala sanoi Abrahamille, katso taivaan tähtiä, näin paljon on sinulla jälkeläisiä oleva, niin “[Abraham] uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos. 15:6)
Abraham luettiin siis Jumalalle kelpaavaksi. Vanhurskautettiinko hänet jotenkin eritavalla. Tuliko hän kelpaavaksi, kun hän oli tarpeeksi pitkään ollut moitteeton munkki, joka elää jossain maailman laidalla, ihmisten tavoittamattomissa kaukana ihmisvirroista, syöden kasvisruokaa ja käymällä pyhiinvaellusmatkoilla. Tai tuliko hän Jumalalle kelpaavaksi siitä, että hän näyttää Jumalalle polvensa, jotka ovat tarpeeksi ruvella pitkistä polvirukouksista tai silmäpussinsa, jotka ovat tarpeeksi isot pitkistä rukous öistä.
Ei. ABRAHAMISSA TOTEUTUI TUHANSIA VUOSIA ENNEMPÄÄ SE MITÄ LUTHER NÄKI OMASSA TYÖHUONEESSAAN: “Vanhurskas on elävä uskosta”.. PELKÄSTÄÄN LUOTTAMALLA JUMALAN SANAAN. Ei mitään muuta. Ei mitään tekoja
Tämän päivän teksti näyttää meille, että tämä on Kristinuskon huippukohta. Luku kolme, jota me luimme, se on kristinuskon huippukohta. Tuon luvun kolme voi jakaa kahteen osaan: osa yksi on yö ja osa kaksi on päivä.
Se kertoo, että sinä ja minä emme voi kelvata Jumalalle tällaisina. Koska kaikki me olemme langenneet syntiin. Sinä ja minä. Joten se on hyvin tasa-arvoinen lähtökohta meille jokaiselle. Kaikki me olemme langenneet syntiin. Kuitenkin sitten tulee se hyvin tärkeä sana siinä välissä ennen kuin se päivä alkaa. Se sana on MUTTA. Eräs saarnaaja sanoi kerran, että kiitos Jumala kaikista ”mutista” Raamatussa. Se sana ”mutta” on armoa.
Mutta Jumala on niin maailmaa rakastanut, että hän lähetti oman Poikansa. Täydellisen puhtaan. Hän eli täydellisen elämän. Hän eli elämän, jonka sinun ja minun olisi pitänyt elää. Ja hän kärsi kauhean kuoleman, jonka meidän olisi pitänyt kärsiä.
Mutta hän otti meidän paikkamme ja kuule tämä: uskon kautta hän antaa meille hänen puhtaat valkoisvaatteensa.
Ja tämä on tämän päivän ehkä yksi tärkeimpiä pointteja, joita minä haluan antaa sinulle rakas kristitty: Abraham puettiin Jeesuksen valkoisiin vaatteisiin, vaikka Jeesus ei ollut vielä tullut.
Koska Jeesus oli jo ajan ulkopuolella ennen maailman perustamista hyväksynyt oman tehtävänsä kuolla ristillä Abrahamin puolesta.
Abraham sai sen totuuden, mitä meidän tämän päivän teksti puhuu luvussa kolme. Koska luvun kolme jälkeen, jos luet Raamattua seuraavaan lukuun, niin luvun kolme jälkeen tuleekin Abraham uskon esimerkkinä.
Profeetta Jeremia omassa kirjassaan: 'Ympärileikatkaa itsenne Herralle, poistakaa sydämenne esinahka, …”(Jer. 4:4) Poistakaa sydämenne esinahka...
Iisakille ja Ismaelille annettiin merkki heidän isänsä sisäisestä todellisuudesta
Jotkut teistä olette ehkä kuulleet sellaisen lauseen, että kaste on ulkoinen merkki tai symboli sisäisestä todellisuudesta. Se on jotain näkyvää, mitä sinun sisällä on jo tapahtunut ja se on vastaus siihen mitä sinulla on jo. Ja tälle Abrahamille ympärileikkaus oli juuri sitä, koska hänen sydämensä oli ympärileikattu, niin kuin Jeremia sanoo. Hänen sydämensä ”esinahka” oli poistettu, ja hän sai siitä sisäisestä todellisuudesta ulkoisen merkin.
Ja nyt tullaankin hyvin tärkeään pointtiin, jota meidän seurakuntamme teologia painottaa. Roomalaiskirjessä 4:11 Paavali sanoo näin: ”[Abraham] sai ympärileikkauksen uskonvanhurskauden sinetiksi.” Ympärileikkaus on siis uskonvanhurskauden sinetti. Aikamoinen lausehirviö taas. Mitä se tarkoittaa? Minä yritän teille kääntää tämän vaikean lauseen niin, että jokainen meistä voisi vähän paremmin ymmärtää sen:
Abraham sai näkyvän sinetin siitä, että hän tuli ainoastaan uskon kautta Jumalan edessä kelpaavaksi. Mutta usko itsessään ei ole se pelastaja. Usko itsessään ei ole pelastus. Usko on vain välikappale, jolla me vastaanotamme pelastuksen, jolla vastaanotamme Jeesuksen.
Jos Jeesus on ainut pelastaja, niin kuin Raamattu opettaa, niin silloin Abraham tuli vanhurskaaksi Jumalan edessä samalla tavalla, kuin me tulemme tänään. Hänet yksinkertaisesti puettiin Jeesukseen. Joten Ympärileikkaus ei ollutkaan vain joku fyysinen merkki erottamaan juutalaisia pakanoista. Se oli uskon merkki. Se oli evankeliumin merkki. Vaikka se tarkoitti myös sitä, että se erotti juutalaisen kansan muista kansoista, mutta sillä oli myös syvällisempi ja hengellisempi tarkoitus.
Ja sinetti on myös jotain objektiivista. Se ei muutu mielipiteitten tai iän perusteella. Sinetti on ja pysyy. Jos olet nähnyt kuninkaan sinettisormuksia, niin kuningas kun painaa sormuksella sinetin kirjeeseen, niin se osoittaa, että kirjeellä on edelleen se sama Kuninkaan totuus ja painoarvo, huolimatta siitä mitä sen kirjeen vastaanottaja tekee sillä kirjeellä. Huolimatta siitä minkä ikäinen sen kirjeen vastaanottaja on. Jos Kuningas on luvannut jotain siinä kirjeessä, niin se on ja pysyy sille jolle se annetaan. Jumala on totta vaikka kaikki ihmiset olisivat valehtelijoita.
Ja Abraham sai tämän Jumalan sinetin oman uskonsa perusteella. Hän sai ns. uskovien ympärileikkauksen. Mutta Jumala ei lupaakaan olla vain Abrahamin Jumala. Hän lupaa olla Abrahamin ja hänen jälkeläistensä Jumala. Ja sen merkiksi piti myös Iisak ja Ishmael, Abrahamin lapset, ympärileikata. Iisakille tuli siis antaa se sama taivaan kuninkaan sinetti, vaikka hän oli vasta pieni vauva, eikä osannut suullaan tunnustaa uskoa samalla tavalla, kuin Abraham. Hän sai sen saman sinetin, sen sama merkin, joka tarkoittaa sitä samaa asiaa:
“Vanhurskas on elävä uskosta” Iisak sai vauvana merkin hänen Isänsä sisäisestä todellisuudesta.
Herra lupasi Abrahamille: “Minä olen sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala” ja “Tämä on minun liittoni, minun ja sinun ja sinun jälkeläistesi välinen liitto.”
Miksi me kastamme uskovien lapset?
Joku voi, ehkä ihmetellä, että mitä ihmettä tuo pastori selittää oikein ympärileikkauksesta ja miten se ympärileikkaus oikein liittyy kasteeseen?
Paavali sanoo kirjeessä kolossalaisille 2:11-12:
”Hänessä teidät on myös ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella vaan lihan ruumiin riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella. Teidät on haudattu hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty hänen kanssaan uskon kautta.”
Paavali liittää sen saman sisäisen todellisuuden, joka Abrahamilla oli, nyt kasteeseen. Hän ei yhdistä näkyvää ympärileikkausta näkyvään kasteeseen, vaan hän yhdistää sisäisen todellisuuden (Kristuksen ympärileikkauksen) kasteeseen. Joten siinä on yhteneväisyys.
Vanhassa testamentissa Jumalan kansaan kuulumisen ulkoinen merkki oli ympärileikkaus ja Uudessa Testamentissa se on kaste. Tuhansia vuosia lapset olivat siis osa Jumalan valittua kansaa. Jumala Pelasti kokonaisen perhekunnan Nooan aikana veden kautta, vaikka vain Nooa oli Jumalan mielenmukainen mies. Kokonaiset perhekunnat pelastettiin Mooseksen aikana, kun pääsiäislampaan veri oli merkkinä kodin ovenpielessä. Siellä oli esikoisten henki uhattuna.
Oliko se niin, että kaikkien esikoisten täytyi tehdä se ovenpielen maalaus. Siellä oli varmasti saman ikäisiä, kuin on Nooa ja Joosuakin tänään. Eivät todennäköisesti ylettäneet sinne oven pieleen laittamaan karitsan verta. Jumala siunasi perhekuntia. Jumala varjeli sen perheen, kun pääsiäislampaan veri laitettiin kodin ovenpieleen. Lapset olivat osana ja lapset tulivat mukana, koska lapset kuuluivat Jumalan seurakuntaan.
Mikä on siis Raamatun koko ilmoituksen yhteinen ennalta olettamus? Vaikka Uusi testamentti ei suoraan puhukaan pienten lasten kastamisesta, voi nähdä kuitenkin selvästi sen, mikä edelleen on Uuden Testamentin näkemys perhekuntiin. Jos muistat mitä Jeesus sanoi Sakkeukselle, kun Jeesus meni hänen kotiinsa. Sakkeus teki parannuksen ahneudestaan ja alkoi jakamaan varastettuja rahoja takaisin. Jeesus sanoi: “Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle…” Ja kun purppuramyyjä Lyydia tuli uskoon, hänen koko perhekuntansa kastettiin, eikä sen enempää siitä mitään ilmoitettu, että minkä ikäisiä he olivat. Ja niinkuin Mooses käski kansaa opettamaan lapsia, samoin Uudessakin Testamentissakin opetetaan lapsia. Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaikirjeessä kirjeet alkavat ”pyhille”, Jeesuksen pyhille. Ja sitten tulee ohjeita perhekunnille. “Lapset olkaa kaikessa kuuliaisia vanhemmillenne”. Paavali ei erottele, ”uskovat lapset”, vaan hän vain sanoo ”lapset.”
Ja kun Filippiläinen vanginvartija kysyi ”mitä minun pitää tehdä, jotta pelastuisin”, Pietari ja Silas sanoivat: “Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, SINÄ JA SINUN PERHEKUNTASI.” Ja tarina jatkuu näin: ”Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. Vanginvartija vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja hän riemuitsi yhdessä koko perhekuntansa kanssa, koska hän tuli Jumalaan uskovaksi” (Apt. 16:34-35)
Kun tein vähän alkutekstin tutkimusta, josta aion teidät nyt säästää, niin huomasin että suomenkielen 92 käännös ja muutamat englanninkieliset käännökset kääntävät tämän tekstin paremmin. ”hän tuli Jumalaan uskovaksi. ” Kun vanginvartija kääntyi kristityksi, koko perhe kastettiin. Voiko olla niin, että tämä on vain poikkeus? Vai voiko olla niin, että tässä näkyy tämä sama ennalta olettamus, mikä on aina ollut. Että lapset ovat myös osana Jumalan lupauksia. Ja samoin me näemme myös Raamatun ulkopuolisista todisteista sen, että kun pakanat kääntyivät juutalaisuuteen, jos isä kääntyi juutalaiseksi, niin koko perhe tuli mukana. Oli aivan vieras ajatus se, että isä kääntyy juutalaiseksi ja muut lapset saman katon alla eivät.
Jos yhtäkkiä Apostolien tekojen aikaan lapsille ei kuulukaan minkäänlaista liitonmerkkiä, eikä mitään näkyvää, jolla Jumala osoittaa ketkä kuuluvat hänen kansaansa, niin miksi missään sen ajan ja tulevien vuosikymmenien teksteissä ei ole minkään näköistä väittelyä asiasta.
Miksi kukaan ei kysy, ”miksi lapsille, edes poikavauvoille (kahdeksan päiväisille), ei kuulu enää Jumalan sinetit, kun ne kuuluivat Abrahamista lähtien yli tuhat vuotta?”
Mutta varhaisen kirkon historia ja kirkkoisien historia on aivan tyhjyyttä täynnä minkään näköisestä riidasta tässä asiassa.
Voiko olla niin, että Uuden Testamentin kirjoittajilla on tosiaankin sen kaltainen ennalta olettamus, mitä Jeesus sanoi: ”antakaa lasten olla älkääkä estelkö, sillä heidän on taivasten valtakunta” Jeesus ei sano aikuisten, vaikka aikuisiakin on taivaassa, vaan hän sanoo lasten. Hän kääntää tämän aikuisten maailman ylösalaisin.
Apostolit elivät aikuisten maailmassa. He ajattelivat, että ehkä Jeesuksella ei ole niin paljon aikaa nyt siunata näitä lapsia, kun näitä on niin paljon, tai ehkä heillä on niin lapsellisia kysymyksiä Jeesukselle, emme halua että he tulevat, kun Jeesuksella on paljon tärkeämpää asiaa, paljon syvällisempiä juttuja aikuisille. Niin älkää tuoko lapsia. Ja Jeesus suuttui..antakaa lasten olla älkääkä estelkö.
Apostolien teoissa on yhdeksän kastetta ja viisi niistä on perhekuntakasteita. Onko todellakin niin, että nämä ovat vain poikkeuksia? Vai haluaako kirjoittaja näyttää sittenkin, että edelleen, Jumala lupaa olla armahtava, laupias ja pitkämielinen, ei vain uskoville, vaan myös heidän lapsilleen. Tänäänkin Jumala lupaa olla armahtava, laupias ja pitkämielinen, ei vain Saulille ja Lauralle, vaan myös Joosualle ja Nooalle. Koska Jumala on perhekuntien Jumala. Hän rakastaa perheitä. Jos perhe hajoaa yhteiskunnassa, niin koko yhteiskunta on rappiolla. Perhe on äärimmäisen tärkeä. Ja se nähdään Sanassa.
Pietari helluntaisaarnansa jälkeen vastasi kuulijoilleen: “Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille tämä lupaus kuuluu ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
TEILLE JA TEIDÄN LAPSILLENNE! Tällainen lausahdus “teille ja teidän lapsillenne” ei hyppää Uuden Testamin sivuille jotenkin aivan uutena ja tuoreena asiana. Se on hyvin latautunut termi, ”teille ja teidän lapsillenne”, jossa ihmiset ymmärsivät sen samoin kuin Abraham: ”Minä olen sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala”. Näissä sanoissa on jotain tuttua, vaikka on paljon uutta, kun Pyhä Henki tulee maailmaan aivan uudella tavalla, mutta tässä on jotain tuttua.
Miten sinä voit olla taakoista vapautettu vanhurskautettu?
Me ollaan täällä tänään todistamassa, kun Jumala julistaa tätä liittorakkautta näille pienille pojille kasteen kautta. Ja jos sinut on kastettu Kolmiyhteisen Jumalan nimeen se muistuttaa myös sinua omasta kasteestasi. Vaikka et muistaisikaan mitään omasta siitä. Mutta kuitenkaan ilman uskoa, kaste ei pelasta.
Sinä voit kääntyä siis tänään Kristuksen puoleen ja uskoa Häneen. Jos Jeesus on todella ylösnoussut kuolleista, silloin hän on mitä hän sanoo olevansa. Jos Jeesus ei ylösnoussut, silloin hän on valehtelija, silloin tämä kaikki mitä teemme täällä tänään on aivan turhaa Raamatun mukaan ja Paavalin mukaan. Mutta meillä on suuri todistajien joukko historiassa, että Jeesus on ylösnoussut.
Kuka muka luulee saavansa tällaisen liikkeen kasvamaan, jossa uskotaan, että heidän kuninkaansa ratsastaa aasilla, syntyy eläinten haisevassa tallissa, ja lopulta kuolee roomalaisella ristillä, joka oli tarkoitettu kaikista pahimmille murhamiehille.
Miten sellainen liike voi kasvaa ja nousta, jos sen kuningas jää hautaan? JEESUS TODELLISESTI YLÖSNOUSI! Ja kun Jeesus ylösnousi, hän on mitä hän sanoo olevansa, ja hän tekee, mitä hän sanoo tekevänsä.
Todellinen Jumala alentui ihmiseksi. Hän kärsi sinun ja minun rikkomukset. Vuonna 1947 löytyi yksi seitsemästä Qumranin kääröstä, joka oli Jesajan kirja. Ja Jesajan kirja kirjoitettiin 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja siellä sanotaan näin:
“Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi, kuin lammas, joka on ääneti keritsijöittensä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Sorrettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen aikalaisistaan sitä ajatteli? Sillä hänet leikattiin pois elävien maasta, minun kansani rikkomusten tähden rangaistus kohtasi häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan, sillä hän ei ollut tehnyt vääryyttä eikä hänen suussaan ollut petosta.”
Ja tämä toteutui. 700 vuotta vanha teksti löytyi 1947. Historiallinen teksti, Qumranin yhteisöstä. Joka on arkeologinen löydös. Se ei ole vain jonkun keksimä juttu. Ja se toteutui. Hänet haudattiin rikkaan hautaan ja hän nousi ylös. Sinä voi tänään siis kääntyä hänen puoleen ja muistaa oma kasteesi, koska siinä Jumala näyttää, että hän on rakastanut sinua ennen kuin sinä olet rakastanut häntä. Hän ottaa sinun syntisi omille harteilleen. Ja olit kastettu tai et, usko Kristukseen. Se yksinkertaisesti riittää tänäänkin. Jos sinua ei ole koskaan kastettu, niin mene kasteelle omassa kotiseurakunnassasi.
Kristinusko on aika radikaali usko, koska sinä et voi hyvittää omia tekojasi, omaa menneisyyttäsi sillä, että olet hyvä palomies, sillä että olet hyvä lääkäri tai hyvä tutkija, niin kuin niissä kuvissa näkyi. Se, että minä kirkasta Jumalaa, niin se ei hyvitä mitään. Jos minä olisin entinen rikollinen, niin minä en pysty hyvittämään minun elämääni Jumalan edessä sillä, että elän minun loppuelämäni rakentamalla orpokodin ja rakastamalla niitä lapsia ja tekemällä hyvää. Se ei riitä. Koska jonkun toisen pitää hyvittää sinun teot. Me ei voidakaan antaa meidän vitosen seteliä lahjan antajalle. Kun joku tuo lahjan, niin tarjoanko minä hänelle muutaman kolikon, että ”ota tosta noin vähäsen, niin saadaan vähän katettua noita lahjakustannuksia. ” Ei. Kun sinä saat lahjan, niin sinä vastaanotat sen lahjan ilman mitään omia tekoja. Sitä on armo. Se on lahjaa.
Luther joskus sanoi näin, ”Jumala ei tarvitse sinun hyviä tekoja, mutta naapuri tarvitsee.” Se mitä sinä rakas ystävä tarvitset tänään, on Kristuksen hyviä tekoja. Sinä tarvitset Hänen valkoiset vaatteet. Vain luottamalla ja uskomalla häneen se on tänäänkin mahdollista. Huomisesta ei ole vielä tietoa. Mutta tästä päivästä on. Ja Jeesus ei lupaa olla vain sinun Jumalasi, vaan myös sinun jälkeläistesi Jumala. Aamen.